Juntti ja Plösö

Paino pysyttelee nyt 75-77 kilon välissä tasaisesti, ja kohta on Ylläksellä vietettävän pääsiäisloman aika. Jos kelit suosivat ja rinteessä viihdytään suunnitellulla tavalla, on toivoa, että paino pysyy jopa kurissa. Huhtikuu on ohjelmaltaan melkoisen bilepainotteinen, pari keikkaa (The Ark, Within Temptation) ja Hyvän Musiikin Iltakin aiheuttavat katkoksia terveelliseen elämäntyyliin.

Motivaatioruiskeena pistetään Diggin kautta maineeseen noussut kuvasarja kunnon reeniohjelman tuloksista. Kaveri ei välttämättä pelkällä kaurapuurolla ole tuloksia saavuttanut.

Torinon hurmos on takana (Passion really lives there, nuoria ja vähän vanhempiakin pareja oli puistonpenkit täynnä) ja harmaa arki on edessä.

Vitosdivarin salibandykausi saatiin lauantaina päätökseen, joten pakolliset liikuntavuorot vähenevät parilla tunnilla. Pääsiäisenä on edessä reissu Ylläkselle, joten tällainen tavallinen viikko pitää hoitaa repsahduksitta kotiin. Maanantaina salibandyreenit, tiistaina lenkki ja torstaina toiset reenit, jos energiaa riittää, niin ehkä jotain muutakin. Lauantaina on tiedossa taas megabileet, ja jotenkinhan pitää bilelupa itselleen lunastaa.

Matalalla sykkeellä kohti herkkusienetöntä lippujuhlaa!

Plösöllä on mennyt koko viikko enemmän tai vähemmän murehtimatta koko projektia. Urheilu on jäänyt aika nollaan ja syömisenkin suhteen on vanha tuttu liberaali minä päässyt valloilleen. Tekosyitä voisi keksiä vaikka mitä, mutta turhaa sitä ruotimaan: motivaatio on ollut kateissa ja sillä selvä. Vaa’allakaan en ole käynyt moneen päivään, joten sen suhteen ei ole mitään raportoitavaa.

Saatan kuulostaa kyyniseltä - ja ehkä sitä olenkin - mutta toisaalta en jaksa kauheasti murehtia tätä repsahdustani. Olen kuitenkin luottavainen, että homma kääntyy vielä voitoksi. Olen yrittänyt laihduttamista niin monta kertaa ennenkin (ja joskus siinä jonkin verran onnistunutkin), joten tiedän että tällaiset aallonpohjat kuuluvat asiaan. On tietysti ikävää, että se osuu heti projektin alkuun ja nollaa kohtalaisesti sujuneen ensimmäisen viikon saavutukset. Tulevakin viikko menee todennäköisesti aika lailla hunningolla, sillä edessä on neljän päivän mittainen reissu Budapestiin. Tuskin syön matkalla pelkkää paprikaa.

Sallin siis itseni jatkaa tätä itsepetosta vielä ensi viikon, mutta matkan jälkeen lauantaina 31.3. kevyempi elämä jatkuu taas. Näin lupaan.

Alkutaipaileen hyvät saavutukset nollataan työmatkalla Torinossa. Hotelliaamiaiset ja illan dinnerit nostavat varmasti vaa’an lukemat jälleen huippulukemiin. Onneksi seuraava punnitusmahdollisuus on vasta lauantaina 24. päivä.

Ennen reissua kaikki näytti oikein hyvältä, lauantaiset miesten vitosdivarin salibandypelit menivät loisteliaasti (tuplavoitto!) ja lauantai-iltana pystyi hyvillä mielin kiskaisemaan kunnon kännit.

Muutaman päivän päästä siis puntari kertoo tilanteen, hirvittää jo.  

Kas tässä pieni tilannekatsaus lauantaiaamun ratoksi (lue: mitä helvettiä mä teen näin aikaisin ylhäällä!?). Perjantaina 16.3. paino oli täsmälleen sama kuin päivää aiemminkin eli 101,1 kg. Hikoilinko siis sählyssä turhaan? Eikö yli 1200 kalorin kulutus näy painossa mitenkään? Vaikutukset tulevat ilmeisesti pienellä viiveellä, sillä hetki sitten vaaka näytti lukemaa 100,5 kg. Aiemmin hahmottelemani 100 kilon alitus viikon loppuun mennessä näyttää siis ihan realistiselta.

Tänään voisi ehkä mennä salille, jos jaksaisi. Suurin este menemiselle on se, etten oikein jaksaisi nähdä vaivaa sinne lähtemiseksi. Mennessä pitää pakata reppu, ajaa kaupunkiin, parkkeerata auto, kävellä salille ja vaihtaa vaatteet. Tullessa sama rumba toisinpäin. Tiedän, kuulostaa naurettavalta, mutta silloin kun laiskottaa (aika yleinen olotila minulla), tuollaiset pienetkin hommat voivat muodostua suunnattomaksi psykologiseksi esteeksi. Salilla ei siis mennä vain pikaisesti ja helposti käymään; oheistoimintoineen reissuun menee aina pari tuntia. Siinä mielessä kävelylenkki on paljon vaivattomampi ja houkuttelevampi vaihtoehto. Se voisi olla parempi myös rasvanpolton kannalta, mutta toisaalta kuntosalin jäsenmaksullekin pitäisi ottaa jotakin vastinetta. On tämä taas vaikeaa.

Illalla on ohjelmassa penkkiurheilua kotimaisen huippujääkiekon muodossa. Pelissä tulee varmaan otettua pari olutta, toivottavasti puntari ei huomenaamulla huomaa niitä.

Kuten vähän uumoilinkin, eilen syöty pitsa näkyi aamulla puntarissa 200 gramman lisäyksenä. Maaliskuun Iduksen aamunkoitteessa tilanne oli siis se, että Plösö painoi täsmälleen kilon vähemmän kuin projektin alkaessa eli 101,1 kg.

No, tänään illalla tuli hikoiltua puolitoista tuntia sählyvuorolla. Keho huusi armoa jo ensimmäisen viiden minuutin jälkeen, mutta olo tasaantui pelin edetessä. Keskisyke koko rupeaman ajalta oli 155, enimmillään sydän tanssahteli 180 iskua minuutissa. Sykemittarin mukaan energiaa paloi 1249 kcal, mutta olen hieman skeptinen tuon lukeman suhteen. Luku vaikuttaa aika suurelta. Miten sykemittari ylipäätään laskee näitä kulutuksia? Kuinka luotettavina lukemia voi pitää? Osaako Juntti tai joku lukuisista fiksuista lukijoistamme vastata?

Netistä löytyi muuten kiinnostava kalorilaskuri, jonka mukaan 80-kiloiselta kuluisi kovassa 1,5 tunnin sählyssä 911 kcal. Jos kulutus kasvaa lineaarisesti kilojen kasvaessa, satakiloisella lukema tuon pohjalta olisi 1139 kcal. Ehkä minä pelasin sitten vielä kovaakin kovempaa sählyä. Siltä se ainakin tuntui, vaikka otteissani oli paljonkin parantamisen varaa. En tosin tiedä kuinka totena tämän laskurinkaan jutut pitäisi ottaa. Sen mukaan esim. laiskahko seksi kuluttaa kolme kertaa enemmän kaloreita (337 kcal/60 min) kuin normaali (104 kcal/60 min). Jotenkin laskurin uskottavuutta nakertaa myös väite siitä, että shoppailu kuluttaisi 296 kcal tunnissa. "Ei rakas, ei nyt, minun pitää lähteä Stockmannille laihtumaan. Tai ehkä sitten, jos teemme sen oikein laiskasti." No, mitäpä tuosta. Kuluttaahan TV:n katselukin (jännittävä ohjelma tai tiukka matsi) 120 kcal tunnissa. Voitaisiinkin Juntti ottaa tässä joku päivä yhteinen laihtumissessio vaikka jalkapallon merkeissä.

Tänä iltana kaikki sujui suunnitelmien mukaan, reilun tunnin lenkki tuli vedettyä ajoittain helvetin liukkaalla Kaupin kuntokolmosella. Pumppu puski tällä kertaa hiukan lähempänä optimialuetta, keskipulssi oli 146. Kavereiden kanssa tahtia on helpompi pitää hiljaisena. Kaloreita paloi vajaa 600, tosin jälkiruuaksi nautittu bisse luultavasti toi osan takaisin.

Kaikkia kiinnostava elopaino on tällä hetkellä 75,8 kg. Olen huomannut, että paino putoaa yön aikana n. 200 grammaa. Katsotaan, miten tänä yönä käy.

PS: Suunto nosti Juntin Aktiivisuusluokan 4.0:aan! Harrastan siis "säännöllisesti raskasta ruumiillista toimintaa, kuten hölkkäilyä, aerobicia tai korkean intensiteetin pyöräilyä n. 30 minuttia viikossa". Nyt muuttuu kalorikulutusasteikkokin, huomenna sählyn jälkeen nähdään muutosten mittavuus.

En jaksa nyt erityisemmin kirjoitella, mutta kirjattakoon ylös tämänkin päivän elopaino. Tänä aamuna kotivaaka nimittäin arpoi kokonaan uuden numeron: 100,9 kg. Eilinen kävelylenkki pisti siis todennäköisesti nesteitä liikkeelle 800 gramman edestä.

Huomenaamulla jännitetään miten tänään lounaaksi syömäni pitsa vaikuttaa lukemaan. Huomenna olisi tosin tarkoitus urheilla taas, joten eiköhän sekin kulutetuksi tule. Välitavoite on päästä 100 kilon alle viikon loppuun mennessä.

…on reunustettu hyvillä aikomuksilla. Kohtalonomaisesti Plösön esimerkkiä alitajuisesti seuraten Juntillakin jäi liikunta tänään väliin.

Suksienostoreissu (pääsiäinen Ylläksellä!) venähti sen verran pitkäksi, että lenkiltä paluu olisi venynyt liian myöhäiseksi. Pahaksi onneksi suksienostoporukassa saatiin vielä idea poiketa kaljalla. Kuntoilupäivä kääntyi siis irvikuvakseen.

Hätä ei ole kuitenkaan suuri, huomiseksi on voimassa jo Pyhäksi korotettu lupaus käydä siellä lenkillä ja tällä kertaa lupaus pitää.

Yksi bissekään ei painoa suuremmin hetkauta, iltapaino 13.3. on tasaiset 76,4 kg. 

Niinhän siinä sitten kävi kuten niin monta kertaa aiemminkin: en päässyt tänään salille. Aamulla uni maittoi sen verran pitkään, etten malttanut mennä ennen työpäivää rehkimään. Ja tietysti aamulla tuli tolkuton kiire bussiin (kuten aina), joten en ehtinyt pakkaamaan salireppua mukaan. En siis voinut mennä salille suoraan töistäkään. Olisin tietysti voinut töistä kotiin tultuani lähteä takaisin kaupunkiin salille, mutta siinä olisi mennyt taas koko ilta edestakaisin suhatessa. Näin helppoa se on!

Noh, tässäkin pilvessä on kultareunus. Salille lähtemisen sijaan päätin kotiin tultuani lähteä kävelylenkille. Siispä vedin lenkkikengät jalkaan, sujautin iPodin taskuun ja antauduin ulos nauttimaan kauniista kevätillasta. Kotiovelta kotiovelle matkaa tuli yhteensä 4,2 kilometriä. Energiaa kului 458 kcal ja aikaa 43 minuuttia. Keskisyke oli passeli rasvanpolttosyke 127, maksimin ollessa 138. Ensi kerralla täytyy tehdä tunnin lenkki niin pääsee samaan kulutukseen kuin salilla.

Painoin muuten juuri ennen lenkille lähtöä 101,7 kg eli taas 100 grammaa vähemmän. Trendi on edelleen oikea, mutta käyrä saisi olla jyrkempi.